Edellisestä kirjoituksessa tänne on aikaa, en edes muista kuinka pitkään. Jossain vaiheessa olen myös poistanut kaiken täältä – mikä tässä vaiheessa kyllä vähän harmittaa. Olisi ollut mukava katsella, että mitä kaikkea tänne on tullut vuosien saatossa laiteltua. Jossain vaiheessa vain koin, että nyt ei ole mitään sanottavaa ja kaikki lähti siinä samalla pois. Nyt on kuitenkin aika uusi – ainakin tämän kirjoituksen verran.
Mitä nyt? Mitä seuraavaksi? Minkälaista sisältöä tänne tulee?
Pakko vastata, että en tiedä. Kirjoitan jotain, mahdollisesti reeniohjeita, mahdollisesti kertomuksia elävästä elämästä kaukana pohjoisessa. Tai sitten jotain ihan muuta, mistä sitä tietää, että keksiikö sitä vain kirjallisia huvituksia itsensä ja muiden iloksi. Kirjoittamisesta olen aina tykännyt, jostain syystä en tätä vain ole tehnyt viimeisten vuosien aikana.Viime aikoina on myös tuntunut siltä, että on ollut vaikeuksia keksiä tekstiä, kun on jotain työperäistä pitänyt kirjoittaa – ehkä tämäkin taito katoaa, jos sitä ei ylläpidä. Kohtahan se selviää, kerron kun tiedän, että harjaantuuko taito taas uudemman kerran.
Kuka minä olen?
Minä olen reilu nelikymppinen mies, joka asustelee yksin – tai kaksin koiran kanssa. Eronnut, yksi lapsi, joka on paikalla joka toinen viikonloppu. Asumisolosuhteeni ovat alkeelliset, minulla ei ole juoksevaa vettä kotosalla. Sähköt sentään löytyy, ihan kaikkea ei tarvitse tulen avulla tehdä. Talvella leivinuuni on ahkerassa käytössä, ei täällä sähköllä kannata lämmittää. Ei aikaisemmin saati sitten näinä kalliin sähkön aikoina.
Ammatteja minulla on pari kappaletta, toinen liittyy ihmisten liikuttamiseen ja toinen toimistohommiin. Valitettavasti jälkimmäisiä on nykypäivänä enemmän tarjolla, vaikka mukavampaa olisi liikkumisesta aina palkkaa saada. Vielä en kuitenkaan tiedä, että mikä haluan olla isona. Ammattikalastaja voisi olla kova juttu, ehkä sitäkin vielä pääsee kokeilemaan.