Käväistiin poikasen kanssa pieni maastopyöräilykierros Pyhällä tänään. Käytiin ensin Tiaislaavulla, jossa tehtiin tulet viihtyvyyden vuoksi – ruoka meillä oli valmiiksi tehtynä termokseen, joten sen suhteen ei olisi tarvinnut valkeata tehdä. Mutta kun siitä tulee niin mukava tunnelma…
Sen jälkeen siitä vielä lähdettiin ajamaan Karhunjuomalammelle, kun kerran oli sekä keliä että aikaa. Pientä tihkusadetta aina välillä tuli, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä määrää – ei voi sanoa, että olisi kastuttu.
Minun mielestä on tosi surullista, että kaikki nuo valtaväylät tuolla on sorastettu – ja niitä sen takia sanotaan maastopyöräreiteiksi. Minä ajoin siellä jopolla, eikä siellä oikeasti minkäänlaista oikeata maastopyörää tarvitse. Käytännössä nuo ovat kuin kävelyteitä, ei sieltä montaa kiveä löydy. Tässä toki pitää muistaa, että emme käyneet niillä poluilla, joissa myös saisi ajaa maastopyörillä, mutta niitä ei ole varsinaisesti reittikarttaan maastopyöräilyyn merkattu. Yhden erinomaisen asian niistä kuitenkin keksin, tuolla pystyy kyllä matalalla kynnyksellä poikasta tutustuttamaan metsässä tapahtuvaan polkemiseen, pikkuhiljaa pitää sitten vain siirtyä muille poluille kunhan taito kehittyy – ja erityisesti jos vain intoa piisaa.
