exelin elämää

Kävin pitkästä aikaa juoksulenkillä tänään, ja tulipahan todettua, että nilkkaani ei sattunut ainakaan juostessa enää. Oikeinkin positiivinen yllätys oli, tosin kyllähän kolmen kuukauden harjoittelutauon pitäisikin tehdä ihmeitä keholle. Valitettavasti sitten puolen tunnin juoksun jälkeen vasen polvi ilmoitti olemassa olostaan, joten päädyin kävelemään kotio viimeiset pari kilometriä välttääkseni joutumasta uuteen vammakierteeseen. Vaiva tuntui tutulta, joten tuon pitäisi korjautua venyttelemällä polvea hieman. Eipä olekaan sitä tullut aikoihin taas tehtyäkään.

En muuten välttämättä olisi edes lähtenyt lenkille tänään, mutta kun ajattelin mennä juoksemaan maastojuoksukisoihin torstaina, niin pitihän se nyt yksi lenkki saada alle ennen sitä. Ihan vain, jotta muistaisi miltä juokseminen tuntuu, ja testaamaan, että pystyykö sitä edes ylipäänsä juoksemaan. Pystyihän sitä, juoksin arviolta sen kuusi kilometriä puoleen tuntiin, joten harjoittelutauko on todellakin tehnyt tehtävänsä - ja vauhti on siis hieman hiljentynyt. Sitä kyllä osasin odottaakin. Kaipa se tästä vielä kehittyykin, jos vain paikat pysyvät kunnossa ja motivaatio juoksuun pysyy yllä. (Ja on ylipäätään aikaa juosta).

Torstain kisasta en tiedä edes juostavan matkan pituutta, saati sitten osallistujien määrää. Sen takia en mitään aikatavoitteita tai sijoittumistavoitetta itselleni asetakaan. Kunhan vain käyn elvyttämässä juoksuharrastustani ja höntsäämässä (pienen) lenkin. Katsotaan kuinka käy.

Lisää merkintä naamakirjaan

No niin, taas otetaan ilo irti elämästä ja lähdetään polkupyörällä reissun päälle. Tosin ensimmäinen takaisku sattui jo ennen lähtöä, heti piti ruveta paikkaamaan rengasta aamutuimaan. Ja kun juuri pari päivää sitten vaihdoin uuden sisäkumin, niin epäilykseni heräsivät - lieköhän siellä jotain mikä sen puhkaisee? Tutkin sitten asiaa, ja reikä näyttikin aivan samalta kuin edellinen. Bingo! Ulkorenkaassa oli sitten samanlainen jälki sisäpuolella, mutta mikä ihmeellisintä, ei ulkopuolella ollenkaan. Ilmeisesti kun tuo on pistosuojattu rengas, niin siinä lie jotain metallisäikeitä kumin seassa, joka tuon puhkomisen on aiheuttanut? Kun en nyt oikein tiedä miten tuohon pitäisi suhtautua, niin laitoin nyt paikat siihen ulkorenkaaseenkin, kokeillaan että auttaako tuo yhtään. Jos ei, niin sitten varmaankin pitää lähteä keskustelemaan renkaan myyjän kanssa asiasta, ostin tuon vasta kesäkuun alkupäivinä. Ainoa huono puoli on siinä, että myyjäliike on Toijalassa.

Tällä kertaa matkani suuntautuu Renkajärvelle, kuitenkin Hattulan puolelle sitä. Siellä olen ainakin viikonlopun, ja varmaankin pari päivää seuraavastakin viikosta. Pääsee pitkästä aikaa kalastelemaan enemmänkin. Jos nyt ruoaksi asti saisi jotain, niin olisin tyytyväinen.

Ainoa huono puoli tässä reissussa on se, että nyt kun on ollut putki päällä, niin se meinaa uhkaavasti katketa. Ei, ei - ei sellainen putki, vaan kätköilyputki, Eilen tuli täyteen 26:s peräkkäinen kätköilypäivä, ja noita pitäisi ainakin 28 onnistua keräämään, jotta saa loggausluvan erääseen haastekätköön. Itse kyllä ajattelin, että nyt päästään ainakin sinne 31 peräkkäiseen päivään, on se sentään jo kuukausi. Asia pitänee yrittää hoitaa sillä tavalla, että pyöräilen joka päivä noin 30 kilometriä, ja käyn loggaamassa yhden purnukan kerrallaan Rengon suunnalta. Siellä on kuitenkin 7 niitä melkein vierekkäin, joten sillä tämän putken pystyisi säilyttämään. Ainakin yrittää voi.

Mutta nyt sen suuremmitta puheitta, pakkaan vielä viimeisetkin kamat ja lähden reissuun. Katsellaan taas myöhemmin lisää.

Lisää merkintä naamakirjaan

Ei niitä taaskaan paljoa ole, jotenkin Porvoon waymarkkien jälkeen iski ähky - ja sen jälkeen kamera oli kädessä todella harvoin. Muutama maisemakuva on sentään kohtalaisesti onnistunut, joten sentään jotain jäi käteen pyöräilyistä.

Viimeisen pyöräilyreissun kilometritkin vielä puuttuvat, ja taidan olla jo yhden etapin tiedot hukannut. Mikä ei sinällään minua kyllä yllätä. Matkaa kuitenkin sille reissulle kertyi noin 92 kilometriä, aikaa taisi mennä jotain viiden ja kuuden tunnin väliin.

On tässä nyt muitakin merkittäviä tapahtumia ollut - sain tonnin täyteen geokätköjä. Jokunen purnukka on siis tullut etsittyä tässä 2,5 vuoden aikana. Lisääkin on tulossa vielä. Sen lisäksi vielä täytin vuosia pari päivää sitten, joten taas ollaan askelen verran lähempänä kuolemaa. Onneksi se ikä on kuitenkin vain numero.

Lisää merkintä naamakirjaan

Tällä kertaa vain lyhyehkösti reissun pääpiirteet.

Ensimmäinen etappi Myrskylästä Monninkylään meni sujavasti, tosin pyöräilykartan reittiä ei kyllä pääse ainakaan yhdestä kohtaa polkemalla menemään. Ei siinä auttanut kuin kääntää nokka kohti tulosuuntaa, ja pienellä kierroksella sitten oltiinkin taas jo pääväylällä jatkamassa matkaa. Reissun kohokohta sattui tälle etapille - meinasin ajaa käärmeen päältä pyörällä. Tuo taisi olla vaskitsa, koska ei aivan musta mielestäni ollut, en kuitenkaan jäänyt tekemään tarkempaa lajimääritystä, kuten ei itse käärmekään minusta. Peljästyin kyllä kun se lähti eturenkaan vierestä luikertelemaan.

Toinen etappi olikin sitten Porvooseen meren rannalle Sondbyyn. Telttailuelueen löysin sieltä, mutta yhtä asiaa en ollut ottanut laskelmissani huomioon - eihän siellä ollut kaivoa, josta olisin saanut juomavettä. Iltaruoka sitten tehtiin meriveteen, kuten myös aamukahvi. Ja pitihän se hieman myös juomavedeksi sitä puhdistaa, vaikka eihän siitä vedestä suola mihinkään sillä konstilla kadonnut. Voitte uskoa, että reissumies maistui makealta suolaisen kahveen jälkeen.

Kolmannen päivän etappi suuntautui sitten Suomenkylään Loviisaan. Sain jonkinlaisen flow-tilan päälle, ja poljin sitten tuplamatkan verrattuna muihin päiviin, ja missään vaiheessa ei tuntunut pahalta. Ihmeellistä, liekö kropassa ollut aamun jäljiltä niin paljon suolaa…. Yövyin eräällä uimarannalla, ja siellä olikin porukkaa koko illan kalastelemassa. Heidän kanssaan siinä muutaman sanasen vaihdoin, ja sitten ongin heidän seuranaan muutaman tunnin. Saaliskalat jäivät kaikki minulle, koska kolmesta ahvenesta ei ollut isommalle porukalle jaettavaksi. Kun he lähtivät, totesin heidän olevan täysin piittaamattomia luonnosta - he olivat jättäneet kaikki sotkunsa, esim. makkarapaketit, aivan levälleen paikalle. Siivoilin heidän puolestaan sitten kaikki roskat roskikseen, joka oli peräti kahden vai kolmen metrin päässä.

Viimeisellä etapilla sitten poljin Iittiin, jossa oli laavu. Tosin ei sitä oltu tehty majoittumista vaan oleskelua varten, joten ei muuta kuin teltta pystyyn hieman sivumpaan. Vaan kuinkas ollakaan, laitoin sen sitten pystyyn erään asuinrakennuksen pihaan, mikä ei kylläkään asuinrakennusta muistuttanut. Asukit kuitenkin antoivat minun siitä yöpyä, koska he lähtivät itse pois parin tunnin päästä. Varsin reilua porukkaa. Jouduin myös päivällä rengasrikon uhriksi, valitettavasti. Mitään ulkoista syytä en huomannut sille, joten syy tähän jäi epäselväksi. Onneksi oli paikkavehkeet matkassa.

Paluumatkalla Myrskylään sitten poljin tuhatta ja sataa - käytin kaiken mahdollisen energian mitä vielä oli jäljellä. No ei, en sentään kaikkea, vielä olisi voinut matkaa jatkaa reilustikin.

Valokuvia jo totuttuun tapaan myöhemmin.

Ja sitten ne etapit:

Myrskylä - Monninkylä - 50,29 km - 3 h 48 min
Monninkylä - Sondby - 49,73 km - 6 h 26 min
Sondby - Suomenkylä - 121,68 km - 10 h
Suomenkylä - Iitti - 62,08 km - 6 h 33 min
Iitti - Myrskylä - 52,26 km - 2 h 34 min

Lisää merkintä naamakirjaan

Tulipahan taas poljettua polkupyörällä jokunen kilometri kun taivalta tein kohti Myrskylää. Välillä onnellisempien tähtien alla ja välillä huonompien.

Ensimmäinen etappi suuntautui kohti Hattulaa torstaina. Viialaan asti matka sujui kuin tanssi, ei ollut väsymyksestä tietoakaan ja polkimet pyörivät vinhaa vauhtia. Mutta sitten - ulkorengas päätti sanoa sopimuksensa irti ja rispaantua siihen kuntoon, että sisäkumi pääsi työntymään ulos. Ja sehän tiesi sitten rengasrikkoa ja pyörän talutusta Toijalaan. Matkaa sinne oli kyltin mukaan siitä kohdalta 7 km, ja kun vielä pyörähuoltoa etsiessä tuli köpöteltyä edestakaisin siellä keskustassa, niin kävelyä tuli jonkin verran. Kun lopultakin sitten pääsin jatkamaan matkaa niin jaloissa rupesi rasitus tuntumaan. Ei ollut loppumatka enää niin lennokasta menoa.

Hattulassa sitten olinkin perjantaista maanantaihin, mutta joka päivä kävin silti pyöräilemässä ja samalla kätköilemässä. Matkaa minimissään tuli tehtyä reilut parisenkymmentä kilometriä, joten ei mitään huimaavia päivämatkoja tosiaankaan. Niidenkin aikana kuitenkin sattui ja tapahtui - lauantai aamuna koira hyökkäsi kimppuuni ja puraisi minua reidestä. Ei hyvä. Onneksi kuitenkin vain yksi hammas meni kunnolla läpi, joten matkaamiseni ei tähän vielä loppunut.

Maanantaina sitten jatkoin matkaani Mäntsälään hieman epävarman sään saattelemana. Ennusteen mukaan sadekuuroja oli tulossa siellä täällä, mutta onnekseni vain Ryttylän kohdalla jouduin pieneen viiden minuutin sadekuuroon. Onnekseni onnistuin pahimmat sateet siis kiertämään. Mänttilässä sitten vietin taas yhden “lepopäivän”, jolloin kätköilin ja poljin yhteensä reilut 40 kilometriä. Kaikkea sitä lepopäivinäkin tekee.

Viimeinen etappi sitten olikin Mäntsälästä Myrskylään, joka olikin sitten lyhyt pätkä. Kyllä tuokin hieman jo jaloissa painoi, mutta kun tiesin, että matkanteko loppuu kohta niin kyllä sen jaksoi painaa.

Etapit:

Tampere - Hattula - 91,51 km - 6 h 38 min
Hattula - Mäntsälä - 103,98 km - 6 h 50 min
Mäntsälä - Myrskylä - 50,95 km - 2 h 59 min

PS. Valokuvia tulee varmaankin sitten jahka kotiudun reissusta. Tuskinpa niitä rupean täällä reissun päällä katselemaan, pitäähän ne kuvat kuitenkin kotikoneellakin käydä läpi.

Lisää merkintä naamakirjaan